Tyrnävän Korvenkylä: Tyrnävän Korvenkylä

Korvenkylä on pieni maaseutukylä Tyrnävän kunnassa. Se sijaitsee Keskikylän ja Haurukylän välillä. Matkaa kylän toisesta päästä kirkonkylälle on noin seitsemän kilometriä ja toisesta noin kolme. Kylä muodostuu muutamista taloista, suoperäisten sekametsien ympäröimästä noin kolme kilometriä pitkästä ja noin kilometrin leveästä peltoaukeasta.

Maasto on tasaista. Korkeuserot ovat vain muutamia metrejä. Peltojen maapohja on hienojakoista hiesua, multaa. Savikoita-, muha-, turve- ja kivikkomaitakin on. Joskus, ammoisina aikoina kylän sijoilla on kasvanut suuripuista metsää. Pelloilta on löytynyt monin paikoin ”kantenaan” suuria lahonneiden puiden runkoja, liekoja kantoineen. Ei ole tietoa, että tuhoutuivatko metsät soistumisen myötä vai olisiko metsäpalo jouduttanut tai aloittanut prosessin?

Korvenkylä sijaitsee Limingan, Tyrnävän ja entisen Temmeksen kunnan rajamailla. Välillä on saattanut olla epäselvyyksiä, mihin kuntaan kukin kuului? Esimerkiksi samassa (Uusitalo 2:21) talossa 1920 – luvulla syntyneitä lapsia oli merkitty syntyneiksi Tyrnävällä ja 1940 – luvulla syntyneet on merkitty syntyneiksi Limingassa. Joissakin taloissa pihapiirin rakennukset saattoivat sijaita eri kunnissa aina vuoden 2001 suureen kuntain liitosremonttiin saakka.

Perimätiedot kertovat, että kylän toisessa päässä pitkänomaisella Kotakankaalla olisi ollut isonvihan (vv. 1714 - 1721) aikaista asutusta, kodan tai piilopirtin muodossa. Kangas oli nähtävästi saanut nimensäkin niistä? [karjakeittiöä tai siihen verrattavaa on myös sanottu kodaksi]. Osa kylästä oli ollut kirkonkyläläisen Konttilan talon syrjäniittyä, joka oli lohkottu 1800 – luvun aluilla alatemmesläisestä noin 4,7 manttaalin Lassila & Ahmala suurtilasta. Konttilan syrjäniityllä laidunnettiin kesäisin talon karjaa. Sitä varten oli rakennettu kesänavetta, joka sijaitsi Keskitalon (2:20) paikalla.

Asukkaista

Ympärivuotinen asuminen ajoittuu 1890 – luvulle. Silloin muuttivat Tyrnävän kirkonkylän Konttilasta Korvenkylän Keskitaloon Iikka Pasanen ja hänen vaimonsa Hilma Pasanen (os. Konttila) lapsineen sekä Hilman eno Matti Konttila ja Hilman äiti Vappu (Walborg) Konttila. Poikamiehenä elänyt Matti Konttila oli ollut Keskitalon omistaja. Hän oli sittemmin myynyt talonsa Iikka Pasaselle. Myöhemmin Keskitalosta erotettiin kolmen talon maat erottamisjärjestyksessä: Uusitalo, Annala ja Alatalo. Iikka Pasanen rakensi niihin pihat rakennuksineen itselleen ja vaimolleen sekä nuorimmille lapsilleen. Myöhemmin talot siirtyivät lapsille heidän avioituessaan.

Asuttamisen alkuaikoina oli asuttu myös Keskitalon naapurissa Vanhassatalossa (nyk. Niemelä). Talon omistajat olivat olleet sukunimeltään Tolosia ja isäntä oli ollut entinen seppä. Myöhemmin Korvenkylän talojen määrä lisääntyi. Esimerkiksi jatkosodan jälkeen kylässä asuttiin kahdessatoista talossa. Väkirikkaimpina aikoina oli suunniteltu oman kyläkoulun perustamista.

Keskitalo on kylän vanhin talo. Siinä on asunut aina Pasasia. Asuinrakennus oli ollut ensin Pasasten ja Konttiloiden sinne yhdessä muuttaessa kookas, vinkkelirakennus. Siitä oli otettu myöhemmin hirsiä muiden Iikan rakennuksien: Uusitalo jne. tekoon. Nykyisin se on kesämökkinä ja peltomaat ovat naapurin isännällä. Keskitalon Temmeksen puoleista naapuria asuivat Tolosten jälkeen yhteisomistuksessa Jussi Laitinen & Jussi Niemelä. Heiltä talo siirtyi II maailmansodan aikoihin Ahti Vesalalle. Nykyisin kyseessä olevaa taloa ja muitakin Korvenkylän kyseisen pään peltomaita isännöi Jari Tauriainen.

Kylässä asuivat, kylän syntymisen aikoihin myös Juho ja Anna Tjäder perheineen Sääskelä (2:22) nimisellä niityllä sekä Konttilasta erottamattomalla metsäniityllä, kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä Juho ja Kaisa Marttila lapsineen. Samoille seuduille, mutta kylään rakensi talonsa myös eräs Kaikkonen. Kyläaavan Tyrnävän puoleisessa päässä asui eräs Keefas Keränen perheineen. Lähes samoilla seuduilla asuivat alkujaan alatemmesläiset Toivo ja Hilda Ylitalo perheineen. Kyseistä taloa (Uutela) alkoi myöhemmin asua Alpo Pasanen, joka oli Korvenkylän perustajan Iikka Pasasen pojanpoika. Kauan sitten Keskikylän reunan metsäniityllä, luonnonvaraisen Leppiojan varrella asuivat Oskari ja Anna Katajamaa perheineen.

Viime sotien jälkeen Kaikkosesta erotettiin rintamamiestontti Lauri ja Aino Alasaarelalle. Lauri oli ollut alkujaan Yli-Iin Olhavasta ja Aino Alasaarela os. Kytönen Tyrnävältä. Silloiset isännät Toivo ja Ida Kaikkonen rakensivat uudistilan (Perälä) kylän vastakkaiselle laidalle ja entinen Kaikkonen siirtyi Kuusamon evakoille Ida ja Veijo Tauriaiselle (äiti ja poika). Myöhemmin 1960 - luvulla Alasaarelat myivät pihapiirinsä naapurilleen Veikko Vesalalle lisämaaksi ja siirtyivät Kaikkosen taloon. Kaikkonen on nykyisin erään tyrnäväläisen Matti Kallisen isännöimä. Jatkosodan jälkeen uusia asukkaita tuli myös keskellä kylää sijaitsevaan Annalaan, Karjalan Lumivaarasta, keskisuomalaisen Multian kautta, Lääpereiden ja heidän lähisukulaisensa, vanhapoika Eemeli Ahokkaan muodossa. Taloa oli asunut aikaisemmin kylän alkuperäisen Pasasen sukua ollut Armas Pasanen perheineen. Alataloon muuttivat Sortavalan maalaiskunnasta Juho ja Kaisa Tolvanen perheineen. Taloa olivat aikaisemmin asuneet Otto ja Aino Keränen. Läheisyyden Syrjälän mökin Iikka Pasanen oli rakentanut ”mummonmökiksi” itselleen ja vaimolleen. He muuttivat ”synnyinsijoilleen” Keskitaloon Ahti pojan luo ja mökki jäi heidän Aino tyttärelleen. Mökkiä ei ole ja maat siirtyivät keskikyläläiselle Sulo Keräselle.

Keskikylän puoleisella laidalla on asunut tyrnäväläisen Olli Laukan sukua (talon nimi Marttila). Lähes samoilla sijoilla asui sodassa kaatunut Kalle Marttila, Tyyne puolisonsa ja lastensa kanssa. Laukat asuvat edelleen taloaan. Etäällä, samaisella kylän laidalla oli erään Määtän pientila (Juhola). Se on ollut jo pitempään eräiden alkuperäisten pasasten sukulaisten kesämökkikäytössä.

Keskitalosta lohkaistua vuonna 1915 rakennettua, jo autioitunutta ja hävinnyttä Uusitaloa (2:21) asuivat Erkki (Yrjö Erik) ja Anna (Anni) Junttila os. Pasanen perheineen. Läheisyydessä Korventien päässä sijaitseva Niittylänlisä (15:16) oli ostettu vuonna 1947 keskikyläläisestä Sipolan talosta heidän Oiva pojalleen rintamamies-/kylmäkstilaksi. Hän muutti myöhemmin pois maanviljelijän töistään Ouluun ja muu Uudentalon väki muutti Niittylänlisään vuonna 1968. Ko. talossa oli johonkin aikaan peltoa noin 36 hehtaaria ja kohtalaisesti lehmiä sekä mullukoita.

Kyläläisistä voidaan mainita, että Tyrnävän kirkonkylässä syntynyt, Korvenkylän ensimmäinen vakituinen asukas Ikka Pasanen oli jäänyt täysorvoksi noin kaksivuotiaana vuosien 1865-1867 suurten nälkävuosien aikaan. Hän oli ensin ollut sijoitettuna Tyrnävän taloihin lapsiruotilaisena ja sittemmin kierrellyt taloissa renkinä ja kulkeutui myöhemmin Konttilaan. Avioiduttuaan talon tyttären kanssa hänestä oli tullut maanviljelijä. Iikan Armas poika (vv.1884-1937) oli ollut paikkakunnalla tunnettu selvännäkijä ”Tyrnävän Peilipoika”. Hänen näkijänlahjansa olivat tulleet ilmi lapsena viattoman ”uudenvuoden onnenpeiliin” katsomisen myötä. Armas alkoi puuhailla selvännäkijänä vasta aikuisena. Hän oli esimerkiksi jossakin näyssään nähnyt kylän toisessa päässä paljon ikään kuin talojen valoja. Olisiko näky enteillyt Tyrnävän kunnan Nipsingin teollisuuskylää, uudempien aikojen runsasvaloista Oulua tai sota-aikojen pommituksia Oulussa? Iikka ja Hilma Pasasen 1890-luvulla syntynyt Jaakko - poika oli osallistunut Suomen vapaussodassa tyrnäväläisten valkoisten joukoissa Oulun valtaukseen. Jaakko oli joskus nuorempana harjoittanut autoilijan sekä maanviljelijän ammattia Tyrnävällä. Myöhemmin hän oli muuttanut Ouluun ja oli työskennellyt Oulun Valiolla esimerkiksi automiehenä.

Korvenkylän ensimmäisen traktorin oli hankkinut Erkki Junttila keväällä 1952. Se oli ollut harmaa petrooli Ferguson (T20). Traktorin ostamiseen piti olla lääninhallituksen myöntämä ostolupa, valuuttasäännöstelyn takia. Se oli saatu Lapin sodassa jalkansa menettäneelle Oiva pojalle. Fergusonilla oli ajettu useina vuosina kyläläisten maidot Keskikylään maantien varteen, Lauri Keräsen talon kohdille ja möhemmin maidot ajettiin Korventien toiseen päähän Pisilän luo. Sitten ne kuljetettiin kuorma-autolla Oulun Valiolle.

Korvenkylästäkin olivat joutuneet talvi-, jatko- ja Lapin sotiin. Esimerkiksi Kalle Marttila kaatui. Erkki (Yrjö Erik) Junttila haavoittui ”läpiammuttuna” vuonna 1942 ja hänet vapautettiin ainiaaksi sotapalveluksesta. Tosin hän oli joutunut käymään silloin tällöin purkamassa saksalaisten laivojen lasteja Oulun Toppilan satamassa Kalervo poikansa kanssa. Se oli ollut hyväpalkkaista työtä ja he olivat olleet kortteeria eräällä oululaisella ”Särki-Jampulla”.

Alkujaan korvenkyläläiset Oiva Junttila ja Iikka Tjäder menettivät molemmat vasemman jalkansa sodassa. Iikka Tjäder oli ollut urhoollinen ja hän oli saanut useampia aliupseeriylennyksiä sekä kunniamerkkejä. Hänen sotansa päättyi jatkosodan alkuvuosina haavoittumiseen. Oiva Junttilalla oli ollut seikkailua haavoittuessaan. Hän oli joutunut Tornion valtauksen jälkeen erääseen porukkaan Alavojakkalaan pysäyttämään saksalaisten pakenemista pohjoiseen. Oiva oli ollut hyppäämässä vesiojan yli, kun saksalaisten konekiväärin räjähtävä luoti oli osunut hänen vasempaan reiteensä. Hän oli pudonnut päistikkaa hyhmäiseen veteen. Vasta pimeän tultua Oiva oli saatu pois vesiojasta. Jsp:lle tai vastaavaan häntä ei kuitenkaan oltu voitu viedä. Saksalaiset olivat olleet vihaisia entisille aseveljilleen, ampuivat herkästi pimeässäkin ääntä kohden. Haavoittunut Oiva oli kätketty erään perunakellarin räystään alle. Hänet oli sitten suomalaisten taholta onnekseen löydetty parin yön jälkeen. Alkuperäisten Pasasten sukua oleva lääkintäalikersantti Olavi Pasanen oli ollut jatkosodan aikana usein mukana kaukopartioissa. Hänet mainitaan Mannerheimin ristin ritari Heikki Nykäsen kirjassa ”Sissisotaa”.

Korvenkylä ei sijaitse erityisen kaukana mistään, mutta pienuutensa takia se sai oman kunnollisen kylämaantiensä vasta 1953 jälkeen. Paljon myöhemmin tie jatkui lyhyenä metsäautotienä Haurukylään nelostielle. Kylässä kulki johonkin aikaan kaksikin myymäläautoa. Sähköt sekä puhelinyhteydet tulivat sangen myöhään. Kylään rakennettiin myös kunnallinen vesijohto Limingasta päin.

Edelleen Korvenkylässä asutaan, mutta muutoksia kylä on kokenut. Asukkaat ovat vaihtuneet moneen kertaan ja vakituisesti asuttavia taloja on enää vain kuusi. Kylän yleisilmekin on muuttunut suurten pellonraivauksien myötä.

Leppijärvi

Muutamien kymmenien hehtaarien kokoinen Leppi-/Järvinevan, Leppijärvi sijaitsi Tyrnävän Korvenkylän takana Yli-Temmestä vasten. Se kuivattiin vuosina 1953–1955 valtion työttömyystöinä, kaivamalla Leppiojankanava korvaamaan entinen, luonnonvarainen laskuoja Leppioja. Se laskee alajuoksullaan Tyrnävänjokeen. Joki yhtyy ennen merta noin 80 kilometrin mittaiseen Temmesjokeen, mikä virtaa Pohjanlahden Liminganlahteen.

Ammoisina aikoina Leppijärvi oli ollut muutamien satojen hehtaarien kokoinen järvi, jonka vedet olivat huuhtoneet Järvikankaan hiekkaisia/soraisia rannoja. Järvi alkoi pienentyä Pohjois – Pohjanmaalle tyypillisen maankohoamisen sekä soistumisen myötä. Nähtävästi merkittävin, vielä 1950 – luvun alun pienen järven, Leppijärven tyhjentänyt toimenpide oli ollut kaivaa kanava useampia metrejä korkean Järvikankaan läpi.

Sen voi uskoa osaltaan jouduttaneen suoperäisten maiden Leppijärven surmaa, kun niinä aikoina kanavoitiin myös Leppi-/Järvinevalta alkunsa saanut, Alatemmeksellä Temmesjokeen laskeva Nipsinginoja/- kanava. Myöhemmin niilläkin alueilla toteutettiin suuria metsien ja soiden kuivauksia metsäojituksilla.

Aikaisempi, luonnonvarainen Leppioja oli ollut mutkainen, serpentiinimäinen tasankojen laskuoja. Siinä oli ollut esimerkiksi Järvikankaan jälkeen pieniä lampia (poukamia). Poukamia oli sijainut myös Nipsinginojan latvoilla. Esimerkiksi Sääskelän niityn takana oli sijainnut ”Jussin jorpakko”.

Arvellaan, että isonvihan aikoina (vv.1714-1721) Leppiojan alkupuolen pensaikot, kalaa kasvaneet pienet lammet, poukamat tarjosivat suojapaikkoja silloisille sotapakolaisille. Kyseisillä alueilla oli ennen vanhaan sijainnut myös pieniä luonnonniittyjä, joilta oli keräilty viikatepelillä heinää karjalle.

Leppiojankanava kaivettiin Järvikankaan läpi talvella 1953 valtion työttömyystöinä lapiopelillä. Routaista maata räjäyteltiin dynamiitillä pehmeämmäksi. Leppiojaa ja -kanavaa on perattu jälkikäteen esimerkiksi niin sanotuilla ”Hullu – Jussi”- nimisillä kaivukoneilla.

Tyhjentämisensä jälkeen entinen Leppijärvi on ollut vain laajahko, mitään kasvamaton kosteikko. Kosteikon keskialueella sijaitsee muutaman aarin kokoinen lampimainen alue. Entisen Leppijärven kosteikko on edelleen vesilintujen suosima alue. Kosteikossa ja Leppiojan kanavassa elää edelleen haukea. Ympäristöistä löytyy hillaa (= lakka, suomuurain). Järven kuivauksen jälkeen on ollut, kymmeniä vuosia, enimmäkseen heikkoja marjavuosia. Nähtävästi hillan sopeutuminen uusiin olosuhteisiin vie aikansa. Tai osa alueista on muuttunut jo liian kuivaksi hillalle.

Omana erikoisuutenaan voinee mainita, että Leppiojan alajuoksulla, Tyrnävän Leppiojan kylässä on aikoinaan käytetty kotitaloudessa maakaasua. Sitä oli löytynyt omasta pihapiiristä esimerkiksi talon kaivoa kaivettaessa.

Lähteitä:

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000606

http://maurijj.suntuubi.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4

http://82.103.128.99/a/0b2/5170b21.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leppij%C3%A4rvi_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nipsinginoja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrn%C3%A4v%C3%A4njoki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Temmesjoen_vesist%C3%B6alue

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyrn%C3%A4v%C3%A4n_kyl%C3%A4t

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Liminka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvenkyl%C3%A4_(Tyrn%C3%A4v%C3%A4)